Tervetuloa ystävä, ehdit juuri mukaan Kalliolinnan seuraavalle esittelykierrokselle!
Muutimme Kalliolinnaan mieheni kanssa noin 1,5 vuotta sitten. Omakotitalon rakentaminen on mieheni pitkäaikainen unelma ja molemmat tykätään puuhastella kaikkea itte vaikka ammatit ei ehkä tätä välttämättä aina tuekaan. Puramme siis ainakin osan tarmoamme taloomme. Talo on iso ja siis täynnä mahdollisuuksia täyttää se mitä mielenkiintoisemmilla ratkaisuilla :D Muutettiin erittäin keskeneräiseen linnaan eikä meillä ole mikään kiire saada valmista. Noin niinkuin periaatteessa. Toisinaan (yleensä) on hyvinkin pitkiä kausia ettei saa oikein mitään aikaiseksi ja toisinaan sitten taas on jopa pidempiä intensiivisiä rakentamis/ sisustamisjaksoja. Päivien pidentyessä ja ilmojen parantuessa mies on siirtynyt myös ulost... ulkohommeleihin ja sieltä sen melkein aina löytääkin, jos ei ihan kissoja ja koiria sada.
Ideoita taloon ja sisustukseen on kerrytetty pikkuhiljaa ja osa muistettu jopa kirjata ylös. Osa taas syntyy aika ex-tempore. Sisustukseen päätyy ittetehtyä, muidentekemää, lainattua, keskeneräistä ja joskus jopa valmista designia. Tykätään reissata paljon ja joskus jotain tarttuu mukaan esineen muodossa, toisinaan taas räpätään hienosta jutusta kuva. Että josko vaikka käyttäisi hyväksi moista. Osa jutuista taas kuplii mielikuvituksen syövereissä ja pulpahtelee pinnalle.
Ja jos ootte miettineet, että minne ne värit on kadonneet niistä tyylikkäistä valkoisista sisustuksista, joita lehdissä näkee, niin ne on tulleet meille. Välillä sitä oikein yrittää tehdä jotain tyylikästä ja yksiväristä, mutta sitten sinne aina jostain alkaa valumaan niitä värejä. Mutta.. eihän se muuten näyttäisikään meiltä ;)
Blogin tarkoitus on antaa teille Deep Inside tour meidän sisustusmaailmaamme. Joten pitemmittä puheitta, ensimmäinen sisustusjuttunen:
Meidän talon numero on sillä tavalla ikävästi sekaisin, että se näyttää muutaman talon päähän, josta jonkun kaavoittajan mielestä pitäisi olla meidän sisäänajotie. Navigaattorit siis huijaavat ikävästi. Tämän vuoksi koitettiin saada meille ihan oma tiennimi eli Kalliolinnantie. Onhan meillä siinä sitä omaa tietäkin. Kuulemma omaa tiennimeä ei kuitenkaan saa, jos ei ole vähintään kahta taloa saman tien varressa. Meijän autotallia ei sitten vissiin lasketa omaksi talokseen...Noh, kyllä me aina keinot keksitään.
Meillä on ollut tapana keräillä peltikylttejä ympäri maailmaa, jos satutaan löytämään jotain mukavia. Ajatuksena on joskus päällystää joku seinä kokonaan moisilla kylteillä.Olimme Chicagossa pari vuotta sitten helmikuussa käymässä ja kurjien kylmien kelien takia päädyimme etsimään jotain vaihtoehtotekemistä sisällä. Bongasin ratikasta mainoksen Chicago car showsta (Pohjois-Amerikan suurin autotapahtuma) ja päädyimme menemään sinne. Kaikkien niiden upeiden autojen välistä bongasimme myös kojun, jossa sai odottamalla teetettyä itselleen peltikyltin omalla tekstillä. Ja jenkkilässä kun oltiin niin Kalliolinnantie muuttui Kalliolinna Avenueksi. Tämä kyltti löytyypi siis nyt seinältä (ei viittitty käydä laittamassa tienvarteen, olisi joku Kangasalan hurja kunnanhenkilö tullut kuitenkin valittamaan), josta saatan kertoa enemmän myöhemmissä jaksoissa. Jääppä odottelemaan ;)
Muutimme Kalliolinnaan mieheni kanssa noin 1,5 vuotta sitten. Omakotitalon rakentaminen on mieheni pitkäaikainen unelma ja molemmat tykätään puuhastella kaikkea itte vaikka ammatit ei ehkä tätä välttämättä aina tuekaan. Puramme siis ainakin osan tarmoamme taloomme. Talo on iso ja siis täynnä mahdollisuuksia täyttää se mitä mielenkiintoisemmilla ratkaisuilla :D Muutettiin erittäin keskeneräiseen linnaan eikä meillä ole mikään kiire saada valmista. Noin niinkuin periaatteessa. Toisinaan (yleensä) on hyvinkin pitkiä kausia ettei saa oikein mitään aikaiseksi ja toisinaan sitten taas on jopa pidempiä intensiivisiä rakentamis/ sisustamisjaksoja. Päivien pidentyessä ja ilmojen parantuessa mies on siirtynyt myös ulost... ulkohommeleihin ja sieltä sen melkein aina löytääkin, jos ei ihan kissoja ja koiria sada.
Ideoita taloon ja sisustukseen on kerrytetty pikkuhiljaa ja osa muistettu jopa kirjata ylös. Osa taas syntyy aika ex-tempore. Sisustukseen päätyy ittetehtyä, muidentekemää, lainattua, keskeneräistä ja joskus jopa valmista designia. Tykätään reissata paljon ja joskus jotain tarttuu mukaan esineen muodossa, toisinaan taas räpätään hienosta jutusta kuva. Että josko vaikka käyttäisi hyväksi moista. Osa jutuista taas kuplii mielikuvituksen syövereissä ja pulpahtelee pinnalle.
Ja jos ootte miettineet, että minne ne värit on kadonneet niistä tyylikkäistä valkoisista sisustuksista, joita lehdissä näkee, niin ne on tulleet meille. Välillä sitä oikein yrittää tehdä jotain tyylikästä ja yksiväristä, mutta sitten sinne aina jostain alkaa valumaan niitä värejä. Mutta.. eihän se muuten näyttäisikään meiltä ;)
Blogin tarkoitus on antaa teille Deep Inside tour meidän sisustusmaailmaamme. Joten pitemmittä puheitta, ensimmäinen sisustusjuttunen:
Meidän talon numero on sillä tavalla ikävästi sekaisin, että se näyttää muutaman talon päähän, josta jonkun kaavoittajan mielestä pitäisi olla meidän sisäänajotie. Navigaattorit siis huijaavat ikävästi. Tämän vuoksi koitettiin saada meille ihan oma tiennimi eli Kalliolinnantie. Onhan meillä siinä sitä omaa tietäkin. Kuulemma omaa tiennimeä ei kuitenkaan saa, jos ei ole vähintään kahta taloa saman tien varressa. Meijän autotallia ei sitten vissiin lasketa omaksi talokseen...Noh, kyllä me aina keinot keksitään.
Meillä on ollut tapana keräillä peltikylttejä ympäri maailmaa, jos satutaan löytämään jotain mukavia. Ajatuksena on joskus päällystää joku seinä kokonaan moisilla kylteillä.Olimme Chicagossa pari vuotta sitten helmikuussa käymässä ja kurjien kylmien kelien takia päädyimme etsimään jotain vaihtoehtotekemistä sisällä. Bongasin ratikasta mainoksen Chicago car showsta (Pohjois-Amerikan suurin autotapahtuma) ja päädyimme menemään sinne. Kaikkien niiden upeiden autojen välistä bongasimme myös kojun, jossa sai odottamalla teetettyä itselleen peltikyltin omalla tekstillä. Ja jenkkilässä kun oltiin niin Kalliolinnantie muuttui Kalliolinna Avenueksi. Tämä kyltti löytyypi siis nyt seinältä (ei viittitty käydä laittamassa tienvarteen, olisi joku Kangasalan hurja kunnanhenkilö tullut kuitenkin valittamaan), josta saatan kertoa enemmän myöhemmissä jaksoissa. Jääppä odottelemaan ;)
Kaveri muuten vinkkasi tällaisesta, jos joku muukin vaikka tahtoo itselleen katukyltin :D http://www.emalikilpi.fi/
VastaaPoista