Hole in... Not one or even two

Kesä ja aurinkoiset kelit vetää ihmistä sisustuksen sijaan ulkoilun pariin. Onhan siellä pihallakin kaikenlaista laitettavaa, mutta välillä tarttee vaihtaa vapaalle ;-) ei tätä nyt ihan frisbeegolfradaksi voi ihan sanoa, mutta pari tuollaista koria tuli hommattua. Lättyjä on ollut jo pari vuotta mutta ei ole juuri tullut käytettyä kun ei olla jaksettu lähteä radoille. Jos ensin opettelis kotopihassa heittämään :-D ainoo vaan että selkä ei vielä ole toipunut ja tää ottaa liikaa selän päälle, mutta jospa muutaan päivän päästä kokeilis taas. Tuolla taustalla muuten näkyy sitä meijän tuija-aitaa, mitä tässä lähiaikoina on väkerretty. Toistases ainoa puutarhaan liittyvä asia meillä. Paljon muuta tuskin tuleekaan, ei oo näkynyt viherpeukaloita täällä päin..

Astuessas huoneeseen tuot sisään auringon

Koitin sitten viikonloppuna munamankeloida. Onnistuin saamaan noidannuolen. Tämän jälkeen onkin tullut vietettyä aikaa koasti olohuoneen sohvalla vaakatasossa. Mutta täältäpä näkee kivasti ylöspäin ;-)

Ennen tänne muuttoa mietittiin kovasti millainen lamppu olohuoneeseen tulisi. Päädyttiin siihen että plafondilinjalle ei lähdetä, mutta jotain matalaa tarttis saada. Taisi olla Bauhaus missä törmättiin tällaiseen lehtiä ja hentoja kukkia sisältävään lamppuun. Yleensä toki inhoan kukkia sisustuksessa ja niiden kuopsuttelua pihalla, mutta pieninä annoksina ne menee, lehdet ja puut kun taas ovat lähellä sydäntä.

Mutta tällaista bonusta ei kaupassa huomattukaan, mies sen sitten vasta kotona tajusi: kun valon sytyttää sen varjot tekevät kattoon auringon :-) vaikka siis ei aina ulos kykenisikään lähtemään, niin kotona on aina auinkoista.

Keittiön kätkemättömät aarteet

Älä kysy mistä tämäkin idea taas tuli... Joskus aikaa sitten päätettin, että Kalliolinnan keittiökaapistojen nuppeihin tulee päähän erilaisia 2e kolikoita. Niinpä muutama viimeinen vuosi tulikin aina ensimmäisenä uuden 2e kolikon ilmaantuessa taskuun tsekattua mikä kuva siinnä on. Sitten vasta sen sai käyttää, jos ei ollut jo kokoelmissa. Tämä keräily ei edes vaatinut matkustelua, koska noita eri maiden kolikoita kiertää mukavasti ympäriinsä. Ja sitten on vielä kaikkien maiden erikoiskolikot.. Valinnanvaraa siis riitti runsaasti. Tuolla kolikon alla on muuten jotkin Bilteman halpiskahvat. Hintaa siis tuli vähän päälle 2e/kappale.

Kun kaapit tehnyt setä kyseli, että millaiset kahvat kaappeihin laitetaan, niin ei kehdattu kertoa, että askarrellaan ite. Kerrottiin vaan, että tulee kierrätyskahvat. Ja eiköhän nuo kolikot oo jo ihan kivasti kiertäneetkin :-) alakaapeissa on käytettävyyden takia, ihan normaalit kahvat. Usein muuten porukka sanoo, ettei edes huomannut että noissa kahvoissa on mitään erikoista, ennen kuin sanoo erikseen. Ehkä ensi kerralla käydessäsi sinäkin osaat katsoa sillä silmällä ;-)

Ei ihan se penaalin terävin kynä

Monesti astuminen niihin kaikkiin kivoihin ja hassuihin pikku putiikkeihin juontaa juurensa kylmyydestä. Niin taas tälläkin kertaa. Me ei tunnuta oppivan että talvilomalla olis paljon kivampi suunnata johonkin lämpimään. Niinpä tänä vuonna suuntasimmekin nokkamme kohti Kanadaa ja Torontoa. Olihan siellä toki vähän lämpimämpi kuin Suomessa, mutta...

Taisi olla reissun toinen päivä kun lähdimme tutustumaan paikalliseen vanhaan distillery districtiin, jossa on kyllä vähemmän tislattu viime vuosina. Sen sijaan paikka on täynnä kaikkea jännää artsyfartsya, näyttelyitä, leffankuvauspaikkoja, kahvilaa etc. Näiden välillä sitten ihanan tuulisia kujia, joita paetaksemme astuimme putiikkiin.. Täynnä kaikkea ihanaa jännää pikku tilpehööriä. Sekaisinhan siitä menee pienen ihmisen pää. Joitain juttuja salakuvasimme ja mietimme josko joskus toteuttaisi. Tämäkin ihan tavallisista puuväreistä ja taustapahvista koottu kehys olisi periaatteessa ollut kovin helppo toteuttaa, mutta päätimme tällä kertaa kuitenkin taipua tuhlaamaan 20 Kanadanrahaa matkamuiston vuoksi.

Kuvassa muuten ollaan miehen kanssa sen Kalliolinnan The Kallion ehkä puolivälissä kiipeilemässä. Silloin kun Kalliolinna oli vasta kasa tiiliä.

Tour de Kalliolinna lähtee tästä ja ny!

Tervetuloa ystävä, ehdit juuri mukaan Kalliolinnan seuraavalle esittelykierrokselle!

Muutimme Kalliolinnaan mieheni kanssa noin 1,5 vuotta sitten. Omakotitalon rakentaminen on mieheni pitkäaikainen unelma ja molemmat tykätään puuhastella kaikkea itte vaikka ammatit ei ehkä tätä välttämättä aina tuekaan. Puramme siis ainakin osan tarmoamme taloomme. Talo on iso ja siis täynnä mahdollisuuksia täyttää se mitä mielenkiintoisemmilla ratkaisuilla :D Muutettiin erittäin keskeneräiseen linnaan eikä meillä ole mikään kiire saada valmista. Noin niinkuin periaatteessa. Toisinaan (yleensä) on hyvinkin pitkiä kausia ettei saa oikein mitään aikaiseksi ja toisinaan sitten taas on jopa pidempiä intensiivisiä rakentamis/ sisustamisjaksoja. Päivien pidentyessä ja ilmojen parantuessa mies on siirtynyt myös ulost... ulkohommeleihin ja sieltä sen melkein aina löytääkin, jos ei ihan kissoja ja koiria sada.

Ideoita taloon ja sisustukseen on kerrytetty pikkuhiljaa ja osa muistettu jopa kirjata ylös. Osa taas syntyy aika ex-tempore. Sisustukseen päätyy ittetehtyä, muidentekemää, lainattua, keskeneräistä ja joskus jopa valmista designia. Tykätään reissata paljon ja joskus jotain tarttuu mukaan esineen muodossa, toisinaan taas räpätään hienosta jutusta kuva. Että josko vaikka käyttäisi hyväksi moista. Osa jutuista taas kuplii mielikuvituksen syövereissä ja pulpahtelee pinnalle.

Ja jos ootte miettineet, että minne ne värit on kadonneet niistä tyylikkäistä valkoisista sisustuksista, joita lehdissä näkee, niin ne on tulleet meille. Välillä sitä oikein yrittää tehdä jotain tyylikästä ja yksiväristä, mutta sitten sinne aina jostain alkaa valumaan niitä värejä. Mutta.. eihän se muuten näyttäisikään meiltä ;)

Blogin tarkoitus on antaa teille Deep Inside tour meidän sisustusmaailmaamme. Joten pitemmittä puheitta, ensimmäinen sisustusjuttunen:

Meidän talon numero on sillä tavalla ikävästi sekaisin, että se näyttää muutaman  talon päähän, josta jonkun kaavoittajan mielestä pitäisi olla meidän sisäänajotie. Navigaattorit siis huijaavat ikävästi. Tämän vuoksi koitettiin saada meille ihan oma tiennimi eli Kalliolinnantie. Onhan meillä siinä sitä omaa tietäkin. Kuulemma omaa tiennimeä ei kuitenkaan saa, jos ei ole vähintään kahta taloa saman tien varressa. Meijän autotallia ei sitten vissiin lasketa omaksi talokseen...Noh, kyllä me aina keinot keksitään.


Meillä on ollut tapana keräillä peltikylttejä ympäri maailmaa, jos satutaan löytämään jotain mukavia. Ajatuksena on joskus päällystää joku seinä kokonaan moisilla kylteillä.Olimme Chicagossa pari vuotta sitten helmikuussa käymässä ja kurjien kylmien kelien takia päädyimme etsimään jotain vaihtoehtotekemistä sisällä. Bongasin ratikasta mainoksen Chicago car showsta (Pohjois-Amerikan suurin autotapahtuma) ja päädyimme menemään sinne. Kaikkien niiden upeiden autojen välistä bongasimme myös kojun, jossa sai odottamalla teetettyä itselleen peltikyltin omalla tekstillä. Ja jenkkilässä kun oltiin niin Kalliolinnantie muuttui Kalliolinna Avenueksi. Tämä kyltti löytyypi siis nyt seinältä (ei viittitty käydä laittamassa tienvarteen, olisi joku Kangasalan hurja kunnanhenkilö tullut kuitenkin valittamaan), josta saatan kertoa enemmän myöhemmissä jaksoissa. Jääppä odottelemaan ;)