Elämänohjeita etsimässä

Meillä on ollut tapana keräillä ympäri maailmaa peltikylttejä, joista sitten joskus tehdään joku isompi yhtenäinen sisustuselementti. Usein moiset iskulauseet vähän ehkä närästää mua, mutta just tämä kylttijono iski mulle silmää, kun käveltiin pitkin valloittavan Amsterdamin ihania pikku katuja <3

Girl from Ipanema visits Kalliolinna

Tajusin juuri, että eipä ole tullut lisättyä kuvia olkkarin seinästä, joka on näyttänyt jo ehkä 2 vuotta liki valmiilta eikä myöskään hallin legoseinästä. Ehkä juuri siksi, että ovat liki valmiita, listat puuttuvat. Taidan luovuttaa ja kirjoittaa menemään ;-)

Olipa kerran tyttö, joka halusi maalata seinän. Sit se pyysi pankilta rahaa ja pyysi sedät rakentaan sen seinän ja katon siihen päälle, että se ei kastuisi. Tyttö maalasi seinän sellaiseksi mukavan violetiksi. Koska tyttö ei ollut ihan niin taitava se googlasi "sax" and "woman" inttervepistä. Noilla hakusanoilla muuten löytyy aika jänniä tuloksia. Kuitenkin seasta löytyi myös käyttökelpoinen tulos. Sivellin, mustaa maalia, tietokone ja videotykki ja tättädää, sellanen siitä sitten tuli. Sitten tyttö sanoi hokkuspokkus ja sävelet lähtivät kiirimään maalauksen soittajan saksofonista iloisenvärisinä metalliprikkoina kohti kattoa! Ei soi Kalliolinnassa blues vaan iloiset sävelmät.

Jonain hassuna yönä viereistä seinää katsellessaan tyttö sai ajatuksen. Maalataanpa naapuriseinän tiilet vastaamaan maalauksen säveliä. Ajatuksena oli sellainen tetristyyli. Tiilet eivät ole kuitenkaan luotuja tetriksen pelaamiseen ja niinpä aina uudet vieraat tupaan tullessaan tunnistivatkin nuo tiilet legoiksi. Tyttö alistui kohtaloonsa ja totesi, että eiköhän tänne yksi legoseinäkin sovi. Ikkunaruutua siihen keskelle se seinä vieläkin saa odottaa. Sen pituinen ei ollut se ja rakentaminen ja sisustaminen jatkuvat jatkossakin jatkuvasti jatkotarinoissa jatkuilumispäissään.

Terassikelejä (odotellessa)

Tässä kerkesi jo olemaan vähän terassikelejäkin, joten Kalliolinna Avenuen asukkaat raahasivat itsensä päivänä muutamana ulos kummastelemaan kuumaa ilmaa. Lämpötilan kohotessa 30 asteeseen ei muuta oikein jaksanut tehdäkään. Terassihommelit jatkuu pikkuhiljaa kun tässä lämpiää, mutta onneks tässä on tullut aikaa sitten jo todettua, että keskeneräistä on ihan hyvä käyttää, onneks sentään edes osa kalusteista on kasassa.

Äitini on ehkä maailman taitavin.. Se meni mosaiikkikurssille ja päätti antaa meille pöydän, jonka se siellä teki, meidän kylppäristä ja vessasta ylijääneistä kaakeleista muuten :) Aurinkoisen pöydän alaosa on antraksiitinharmaa, joten se sopii ikkunalautoihin ja terassinoveen. Taustalla möllöttää grilli, jota on päässyt tänä keväänä käyttämään jo varsin ahkerasti.

Fatboysta on toisinaan mukava katsella taivaalle. Vaan kukahan tekisi jotain noille pylväille..

Kuumana kesäpäivänä Rokin mielestä parasta on jääpalacoctail. Niitä on mukava siehottaa ympäriinsä. Lattia on muuten UPM:n Kuohu terassilautaa. Tuli ihastuttua moiseen Tampereen Vuoreksen asuntomessuilla ja sitähän sitten piti saada. Ihanan leveä (22cm) ja jalan alla sileä lankku on kyllä ollut varsin hyvä ja muidenkin ihailema hankinta :)

Samaisilla asuntomessuilla, joilla ihastuimme tuohon terassilautaan tulimme myös kokeilleeksi maailman ihanimpia terassituoleja. Jäi kuitenkin hankkimatta ja ulohtui valmistajakin, mutta tänä keväänä löydettiin taas noita puutarhamessuilta ja otettiin kantoon, jotta ei unohdu. Kyseessä oli siis Ecofurn Ekotuoli. Tuolit toimitetaan paketissa ja ne kootaan itse. Kokoamiseen käytetään ainoastaan hamppunarua ja puukalikoita, suorastaan nerokasta, kaunista ja ympäristöystävällistä :) Muillekin unohtaneille tiedoksi http://ekokaluste.fi/ekotuolit.html

Tick tock goes the clock

Nyt kun tähän bloggaamisen makuun taas pääsin ja koska saigonilla on aikaa niin päätinpä kirjoitella vähän lisempää.. Oltiin 2 vuotta sitten Puolassa miehen kanssa, jonne se vei mut yllärisynttärimatkalle. Yhdestä kauppakeskuksen sisustusmyymälästä sitten bongattiin tosi hieno Karlssonin kello! Ihan peruskellon näköinen, mutta käy nurinkurin. Hyllystä löytyi kuitenkin vaan tyhjä kellon boksi ja kun kysyttiin myyjältä niin eihän tuo suostunut seinältä mallia myymään :-(

Kello oli hieno ja jäi kaihertamaan mieltä kun sitä ei saanut ostettua. Niinpä aina sen jälkeen katselin kaikkia myytäviä kelloja sillä silmällä, varsinkin jos myynnissä oli Karlssonin kelloja. Viime kesänä bongasin tuon kellon tamperelaisesta Surprise Me sisustusliikkeestä. Heilläkin se oli ainoa kappale, mutta ymmärsivät vähän enemmän tuosta myyntitouhusta ja kello poimittiin seinältä mukaan kannetavaksi. 

Mies välillä nykyään ajattelee digitaalikellostakin ajan väärinpäin, 20 vaille muuttuu päässä 20 yliksi. Ja vieraita kovasti kummastuttaa, että mitä se kello nyt onkaan. Itsehän en edes enää tajua, että tuossa kellossa on jotain outoa :-D 

Rock'n'Roll All Day Long

Kuukausi sitten päästiin toteuttamaan meijän talon piirrustuksissakin jo määritelty tärkeä rakennusvaihe, nimittäin takan eteen piirretty koira. Siinä meni vähän pieleen kyllä, että kun koira on piirrustuksissa määritelty takan eteen niin melkoisen harvoin sen saa sillä paikalla pysymään (en ole kokeillut kyllä teippiä enkä liimaa. Sen sijaan se on ihan joka puolella tavaroineen. Lisäksi koiraa varten on tietysti hankittu sille pari mukavaa löhöilypaikkaa, joilla se silloin tällöin jopa viihtyy makoilemassa. Onneksi koira sentään jo on kasvanut sen verran, että pystyy kiipeämään portaita ja pääsee pallin kautta sohvalle, niin ei tarttee käyttää ei ihan niin sisustukseen sopevia kulkuramppeja sisällä.Mittasuhteistakaan en tuossa pohjapiirroksessakaan en ole ihan niin varma. Mutta siitä olen varma, että tuo koira on parasta stressilääkettä ja valloittanut tämän talon omalla vauhdikkaalla menollaan :)

Meijän tyyliin sopivasti tuota Ilveskosken Bounty tyttöä kutsutaan tuttavallisemmin nimellä Rokki. Tervetuloa tutustumaan uuteen perheenjäseneemme :)

Tyylihuonekaluja by Bauhaus :D

Maailman hienoin talo

Maailman hienoin talo ei ookkaan meillä, vaikka mun blogista vois niin päätellä, vaan Itävallan Wienissä sijaitseva Hundertwasserhaus. Sen arkkitehtinä toimi Friedensreich Hundertwasser, joka on tehnyt monia vastaavia omintakeisella tyylillä toteutettuja taloja ympäri Eurooppaa. Taloa suunnitellessaan Hundertwasser pyrki välttämään "viivottimen kanssa" suunnittelua ja niinpä tässä 52 asunnon kerrostalossa onkin pyritty välttämään suoria kulmia, mikäli se vaan rakenteellisesti on mahdollista. Talon huoneet ovat eri muotoisia kuten kolmi- ja vinokulmaisia, sen lattiat ja käytävät ovat epätasaisia ja käyriä. Valitettavasti asuntoja ei pääse näkemään sisältä, jos ei satu olemaan onnekas ja asumaan niistä, mutta taloa vastapäätä on toteutettu samaa tyyliä mukaileva pikkuinen kauppabasaari, josta pääsee hyvin jyvälle, miten herra arkkitehdin mielikuvitus on saanut lentää. Talon julkisivukin on jo kuitenkin erikoinen sinänsä ja se onkin nykyään Wienin kuuluisimpia nähtävyyksiä iloisine väreineen. Lisäksi rakennuksen katolla on valtaisat kattopuutarhat.

Minun mielestäni tuo talo on niin hieno ja mielenkiintoinen, että päätin maalata sen meidän makuuhuoneen seinälle. Tykillä ääriviivat ja sitten ihan hillittömän kauan nysväämistä ja säätämistä, mutta nyt se on valmis, tai ainakin melkein. Kuvakin on niin tuore, että lattialla on vielä suojapaperit. lattialistat vois asentaa viikonloppuna. Ps. Etsi kuvasta ovi ;)

Kun itte tekee niin saa.. Itte tehdä

Meillä on ollu kovasti kaikkia ideoita ja niiden toteuttaminen on saanut odottaa tärkeämpien hommien takia. Tänään me vihdoin tehtiin makkariin tuommoinen industrial-tyylinen hylly. Taustalla on helmiäislaseerattu seinä, josta tuli aika jees...

Kun kaksi insinööriä rakentaa hyllyä, niin kuluu muttereita ja kierretankoa. Lisäksi ostettiin lukittavia pyöriä ja hyllylevyjä, jotka maalattiin mattamustaksi. Hyllyissä on kierretangon ja muttereiden takia portaaton hyllyjen korkeuden säätö ja hyllyjä voi halutessaan lisätä.

Hyllyyn laitettiin laatikoita, joihin tungettiin makkarin piirongin sisältö. Niitä ei sentään ite tuunattu, vaan ostettiin kaupasta valmiina, kun löydettiin sopevia. Hyllyllä löytyy matkan varrelta kertyneitä muistoesineitä, kuten tokalla saatu hymytyttöpatsas, huomenlahjaan kuulunut taottu metallilisko, häämatkalta mukaan lentänyt puinen dodo-patsas ja tietenkin kuva meistä kahdesta, napattuna rakkaan ystävän häistä, joissa minä olin kaasona ja miäs oli niin tuore tapaus, että saapui kuokan kera :-D